[02] Karjalan palautus

KARJALAN PALAUTTAMINEN

Esitelmä Lappeenrannan yliopistossa 16.01.2006:

Neuvostoliiton hajottua, Saksojen yhdistyttyä ja Baltian maiden vapauduttua, on keskustelu Karjalan palauttamisesta saanut vauhtia. Mehän menetimme Karjalan ensin talvisodan rauhassa vuonna 1940 ja sitten uudelleen Pariisin rauhansopimuksella toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1947.

Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan lisäksi menetimme muitakin alueita – neljä Suomenlahden ulappasaarta, Kuusamon ja Sallan pitäjien itäosat ja Petsamon, mutta polttopisteenä palautuskeskusteluissa on ollut Suomen Karjala. Itä-Karjalaa ei toki ole vaadittu takaisin, vaikka sekin oli lähes kaksi vuotta hallussamme ja siellä asuu karjalaista heimoa, sillä se ei ole koskaan kuulunut Suomelle virallisesti.

Koko maailma Neuvostoliittoa lukuun ottamatta tunnusti vuonna 1940, että hyökkäys oli törkeä kansainvälisen oikeuden rikkomus ja rikkoi myös vuonna 1934 Neuvostoliiton ja Suomen välillä solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen. Kansainliitto erottikin Neuvostoliiton jäsenyydestään sen johdosta.

Jatkosodassa yritimme vallata takaisin menettämämme alueet koordinoiden hyökkäyksemme yhteen saksalaisten kanssa, mutta mitään sotilasliittoa emme solmineet. Rinnakkain sotiminen Saksan kanssa vei meiltä maineen, vaikka lopulta sodimme heitäkin vastaan karkottaen heidät Lapista.

Eivät Neuvostoliiton eivätkä Venäjänkään hallitukset ole vieläkään myöntäneet talvisodan vääryyttä lukuun ottamatta erästä presidentti Jeltsinin vuonna 1994 Suomen vierailunsa yhteydessä TV:ssä antamaa kommenttia, mutta eräät venäläiset historioitsijat ovat sen jo myöntäneet tutkijaseminaareissa ja aseidenriisuntakokousten käytäväkeskusteluissa.

Myöhemmin Jeltsininkin kanta jyrkentyi ja hän pyysi marraskuussa 1997 presidentti Ahtisaaren vieraillessa Moskovassa sovittavaksi, ettei kummallakaan puolella ollut rajavaatimuksia, eikä rajakysymyksistä keskusteltaisi eikä kirjoitettaisi. Sellaista Ahtisaari ei kuitenkaan luvannut.

MTV3 teki vuonna 1999 Viipurissa laajahkon mielipidekyselyn, jonka mukaan palausta kannatti 34 % ja vastusti 57 %, jos asukkaat saisivat Suomen kansalaisuuden, mutta jos palautus tapahtuisi tyhjänä väestöstä luvut olivat 17 % ja 77 %.

Yleinen tietämys talvisodasta on Pietarin seudulla olematonta. Julkinen sana puhuu suomalaisten muka suorittamasta Mainilan rajaselkkauksesta. Varsinkin nuorempi polvi tuntee vain Suomen yhdessä Hitlerin Saksan kanssa tekemän hyökkäyksen ja suuren isänmaallisen sodan.

Suomessa on tehty mielipidekyselyjä siitä, kuinka toivottavaa Karjalan palauttaminen olisi. Seuraavat luvut ovat Matti Rastaan internetissä 25.08.05 julkaisemasta artikkelista. HS:n tuoreessa (21.08.05) kyselyssä vastasi 1001 yli 15-vuotiasta mannersuomalaista, tulokset on esitetty taulukossa 1.

Kuten havaitaan, Karjalasta kotoisin olevistakin vain alle puolet pitivät palautusta toivottavana, muista vielä hieman pienempi osa. Monet luulevat että Karjalan kunnostaminen tulisi kohtuuttoman kalliiksi, siellä kun useimmat rakennukset on hävitetty tai annettu rapistua asuinkelvottomiksi.

Tällaiset Gallup-kyselyt eivät kuitenkaan ole kovin valaisevia, koska kaikki riippuu siitä miten, millaisin ehdoin, kenen toimesta ja keille jälleenrakentaminen tapahtuisi. Karjalan Liiton jäsenistölleen vuonna 1998 tekemä kysely antoi tulokseksi:

69 % piti palautusta toivottavana
45 % toivottavana (46 % ei) jos verotus kasvaisi
77 % vastusti alueen (venäläisen) väestön tukea Suomen valtion varoin
70 % vastusti venäläisväestön jäämistä alueelle.

Eräs vanhempi arvio esitti että palautuksen vaatima investointi maksaisi 13.2 mrd. euroa. ProKarelian arvio on noin 30 mrd. euroa 10 ensimmäisen vuoden aikana. Tähän mennessä perusteellisin arvio Karjalan palautuksesta ja siihen liittyvistä tekijöistä on ProKarelian maaliskuussa 2005 julkaisema kirja Karjalan palautus. Siinä osoitetaan, että oikein toteutettuna tulokseksi saataisiin suuria etuja Suomelle, alueelle jäävälle väestölle sekä Pietarin ja Petroskoin talousalueille.

Karjalan asukasluku vuonna 1939 oli noin 407 000, 27.06.2000 noin 420 000 venäläistä ja nykyisin (2005, ProKarelia) 365 000. Varmaa tietoa tämän päivän asukasluvusta ei ole, mutta asukkaiden määrä on ilmeisesti viime vuosina jyrkästi vähentynyt. Asunnot ovat paljolti raunioituneet tai hyvin huonokuntoisia kun niitä ei kukaan korjaa.

Netti-tietosanakirja Wikipedia on juuri julkaissut nimikkeellä ”Karjalan palauttaminen” hyvän artikkelin. Siinä kerrotaan mm. että kylmän sodan aikana erityisesti Kekkonen yritti ottaa Karjalan palauttamisen useaan otteeseen esille, mutta venäläiset johtajat kieltäytyivät siitä jyrkästi.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alkoi vapaa keskustelu. ”Koivisto ei koko presidenttikautenaan osoittanut halua palauttaa Karjala. Kun Neuvostoliitto oli hajoamaisillaan Koivisto lähetti Moskovaan ulkoministerin kertomaan, että Suomi ei vaadi Karjalaa takaisin."

Vuonna 2000 presidentti Putin sanoi lehtimiesten haastattelutilaisuudessa että keskustelu rajakysymyksistä vaikeuttaa maiden välisiä suhteita, mutta vuonna 2001 Suomen vierailullaan hän otti sovittelevamman kannan ehdottaen Karjala-kysymyksessä integraatiota ja yhteistyötä.

Nykyään keskustellaan tulisiko alueet palauttaa, vai jatkaa niiden tukemista lähialue-yhteistyönä. Venäjän entinen suurlähettiläs Juri Derjabin sanoi helmikuussa 2005 että Venäjällä yksin ei ole resursseja kehittää Karjalaa ja ehdotti Suomelle yhteistyötä. Kehittämiseen tarvittaisiin hänen mukaansa 15-30 mrd. euroa. Summa on samaa suuruusluokkaa, mikä on esiintynyt viimeisissä suomalaisissa arvioissa.

Minusta henkilökohtaisesti tuntuu siltä, että Venäjä arvioi voivansa joutua luovuttamaan Karjalan takaisin, eikä halua sen tähden sijoittaa mitään sen kunnostamiseen. Muuten on vaikea ymmärtää sitä, miksi kaikki kiinteä omaisuus Karjalassa on jätetty täysin rappeutumaan.

Keskustellessani venäläisten ystävieni kanssa he ovat sanoneet, ettei Venäjä voi luopua Karjalasta, koska sillä on paljon muita palauttamattomia alueita, kuten Saksalle Kaliningrad, Virolle Petseri, Latvialle Abrene ja ennen kaikkea Japanille Kuriilien 4 eteläisintä saarta Kunashiri, Etorofu, Shikotai ja Habomai, jotka Neuvostoliitto miehitti elokuussa 1945, II maailmansodan jo loputtua ja Japanin antauduttua. Japani ei ole suostunut hyväksymään rauhansopimusta, ennen kuin se saa saaret takaisin.

Asia aktivoitui jälleen Putinin vieraillessa Tokiossa 21.11.2005 sopiakseen öljyputkiprojektista. Putin ei suostunut keskustelemaan ko. saarista, mutta vierailussa syntyi 12 taloudellista sopimusta, joista tärkein 2400 km pituisen öljyputken rakentaminen Siperiasta, Angarskista Nakhodkaan, noin 100 km Vladivostikista koilliseen sijaitsevaan satamakaupunkiin vuoteen 2010 mennessä.

Putken kapasiteetti tulee olemaan 600 000 barrelia päivässä ja kustannus 1.6 mrd. euroa, josta Japani maksaa puolet. Putin ja Koizumi sopivat kuitenkin, että maitten ulkoministerit valmistelevat saarikysymystä, joka otetaan käsittelyyn ensi kesänä Koizumin vieraillessa Moskovassa heinäkuussa. Saarilla on suuri strateginen merkitys, sillä niiltä käsin voidaan valvoa laivojen, sukellusveneiden ja lentokoneisen kulkua Tyyneltä valtamereltä Venäjän ja Kiinan rannikolle.

Jos Japani saa saaret takaisin olisi loogista ottaa esille Karjalan palauttaminen. Voitaisiin osoittaa, että se toisi Venäjälle hyvää mainetta, mikä parantaisi sen välejä EU:hun, toisi sille myös taloudellista etua ja loisi edellytykset hyville suhteille Suomeen. Tämä olisi mitä tärkeintä molemmille maille ajatellen sitä avaruussodan uhkaa USA:n ja Kiina-Venäjä allianssin välillä, joka on nousemassa 2010-luvulla Yhdysvaltain ”ottaessa maapallon haltuunsa” avaruudesta käsin, kuten se on julistanut.

Huonoimmin meidän kävisi, jos joutuisimme liittoutumattomana sotilaallisena tyhjiönä (avaruussodan kannalta) väliin Venäjän pyrkiessä Atlantin rannikolle varmistaakseen reitit Pohjoiselle Jäämerelle.

Karjalan palauttaminen olisi win-win –rajajärjestely, joka sovittaisi Stalinin oikeudettoman hyökkäyksen Suomeen vuonna 1939 ja Pariisin rauhan vuonna 1947 kohtuuttomuudet ja loisi hyvät välit Suomen ja Venäjän välille.

Kommentoi tätä artikkelia
Nimesi tai nimimerkkisi: Sähköpostiosoitteesi (ei pakollinen): Otsikko: Kommentti: Kommentin saa julkaista Kommentti on vain Pro Karelia -toimitukselle
Kirjoita tämä vahvistuskoodi alla olevaan sarakkeeseen.