[04] Oikeudelliset
[10] Venäjä
[21] Poliittiset

1990-LUVULLA NEUVOSTO-KARJALAN LIITTÄMINEN SUOMEEN ESILLÄ

- Neuvosto-Karjalan liittäminen Suomeen esillä 1990-luvulla
- Grigorjev oli aktiivinen jo 1990-luvulla
- Tarton rauha –järjestö esillä 1990-luvulla
- Yhtäläisyyksiä 1990 ja 2010 tilanteissa
- Stalin murskasi Gyllingin Karjalan menestyksen
- Historia toistunut 1920-, 1990- ja 2010-luvuilla
- Karjalan palautus ja Karjalan tasavalta
- Karjalan palautus paljon esillä Neuvostoliitossa ja Venäjällä
- Suomalaiset eivät 2010-tapahtumien takana
- Sortavalan ja Lahdenpohjan lehtisen käännös

Neuvosto-Karjalan liittäminen Suomeen esillä 1990-luvulla

Parikymmentä vuotta vanhojen sanomalehtien selaaminen osoittaa, ettei Sortavalan ja Lahdenpohjan alueilla esille tullut ajatus autonomisesta alueesta ja sen liittämisestä Suomeen ole vain 1920-luvulla syntynyt ajatus. Tämä sama ajatus on elänyt voimakkaana kesällä 1991 presidentti Boris Jeltsinin hallinnon aikana.

Aamulehti kertoi 21.07.1991 otsikolla ”Uusi liike ajaa Neuvosto-Karjalaa osaksi Suomea”, että ”Vanha ajatus Itä-Karjalan liittämisestä Suomeen on herännyt henkiin Neuvosto-Karjalassa”.

Artikkelissa syy tällaiseen ajatukseen tulee selkeästi esille: ”Alueen kurjistuva talous on antanut pontta uudelle liikkeelle, joka vaatii Neuvosto-Karjalan liittämistä autonomiseksi alueeksi Suomen yhteyteen. Esikuvaksi on otettu Ahvenanmaa.”

Grigorjev oli aktiivinen jo 1990-luvulla

Ajatuksen liikenteeseen panija 1991 näyttää olevan sama henkilö kuin nytkin: ”Aunuksenkarjalaisen radiotoimittajan Anatoli Grigorjevin johtama liike pelkää Karjalan sortuvan riistetyksi puolisiirtomaaksi, jos se jää Jeltsinin Venäjän osaksi. Kansallinen ja taloudellinen kukoistus ovat mahdollisia vain Suomen yhteydessä, liike uskoo.”

Tästä liikkeestä lehti käyttää nimeä ”moderni suur-Suomi” ilmeisesti erotuksena suomalaisten Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) ja Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) Suur-Suomi –hankkeista. Grigorjevin liikkeen nimeksi mainitaan myös Karjalan tulevaisuus.

Aamulehti kertoi, että lehdistökeskustelu modernista versiosta käynnistyi jo vuoden 1990 lopulla, kun venäjänkielinen Komsomolet-lehti julkaisi Aunuksessa asuvan karjalaisen Oleb Bobin mielipidekirjoituksen. Tämä aiheutti välittömästi ryöpyn kannanottoja.

Tarton rauha –järjestö esillä 1990-luvulla

Artikkelissa kerrotaan Neuvosto-Karjalassa pitkään työskennelleen historiantutkija Pekka Kauppalan seuranneen tiiviisti liikehdinnän etenemistä. ”Väittelyä on käyty lähes pelkästään venäjänkielisissä lehdissä. Suomenkielinen Neuvosto-Karjala –lehti on pysynyt hiljaa. Se onkin Petroskoin vanhoillisin ja ikävin sanomalehti, hän kommentoi.”

Aamulehden mukaan Petrozavodsk-lehti toi esille suomalaisen Tarton rauha –järjestön vaaatimukset, joita Grigorjevin ryhmä on rajan takana tukenut. Ko. liike on kuitenkin ajanut vain luovutetun Karjalan palauttamista, eikä se ole esittänyt Itä-Karjalan suhteen vaatimuksia.

Tarton rauha ry on perustettu 1990 ja rekisteröity 1995. Tekstissä mainitaan yhdistyksen perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja, psykiatri Martti Siirala, joka oli ollut mukana Aunuksessa karjalaisten ensimmäisessä edustajakokouksessa vuoden 1920 jälkeen.

Artikkelissa tutkija Kauppalan, joka siinä vaiheessa viimeisteli väitöskirjaansa Neuvosto-Karjalan historiasta vuosina 1917-1941, sanotaan tukeneen Grigorjevin ajatuksia. Hän näkee, että valtioliitto olisi hyvä myös venäläisille.

Yhtäläisyyksiä 1991 ja 2010 tilanteissa

Kun lukee 1990-luvun alun kirjoituksia, niissä havaitsee paljon yhtäläisyyttä nykyiseen tilanteeseen. Kauppala mm. totesi, että ”Jeltsinin Venäjä sen sijaan on jo marssilla kohti puolalaistyyppistä raakaa kapitalismia”.

Kauppalan mukaan ”Suomen vetovoima Petroskoissa kasvaa samalla, kun Neuvosto-Karjalan talouden syöksykierre pahenee”. Monen Kauppalan tapaamien venäläisten ajatuksissa liitos Suomeen olisi käytännöllinen tie ulos kurjuudesta.

Stalin murskasi Gyllingin Karjalan menestyksen

Itä-Karjalan tilanne 1920-luvulla oli huono. Siihen löytyi aluksi lupaavasti alkanut kehitys: ”Suomalaisen tilastotieteilijän johtama Karjala oli tunnettu hurjasta talouskasvusta, markkinavoimien hallitusta hyödyntämisestä sekä Neuvostoliiton oloissa pehmeästä ihmioikeuspolitiikasta”. Tämä tilastotieteilijä oli Edvard Gylling.

Taloudellisesti itsenäinen, NEP-kauden (Lenin aloitti NEP-kauden, joka oli uusi, vapaampi, yksityisyritteliäisyyttä jossain määrin salliva talouspolitiikka, ks. esim. Arto Luukkanen, Kuka omistaa Venäjän) helmeksi mainittu Gyllingin Karjala toteutti paljon sellaista, mitä muiden alueiden kansat haaveilivat. Kehitys ei saanut jatkua pitkään, vaan lupaavasti alkanut kehitys katkesi 1930-luvulla Stalinin murskaavaan terroriin.

”Vuonna 1938 Stalinin vainoissa murhattu Neuvosto-Karjalan suomalainen johtaja on jälleen ajankohtainen. Gyllingin 1920-luvun ratkaisuista etsitään nyt apua talouden ja kansallisuuskysymysten kaaokseen”, kirjoitti Aamulehti 22.07.1991.

Historia toistunut 1920-, 1990- ja 2010-luvuilla

Edellä olevat siteeraukset Aamulehdestä osoittavat, että Venäjän Karjalassa historia on toistanut itseään 1920-luvulla, 1990-luvulla ja 2010-luvulla. Ihmiset kokevat elämänolosuhteensa ja tulevaisuudentoivonsa heikoiksi, eivätkä he koe saavansa valtiovallalta tarvittavaa tukea.

Nyt liikkeellä on jälleen Anatoli Grigorjev, kuten 1990-luvun alussakin. Liikkeellä on ollut Karjalan tulevaisuus –järjestö, nyt liikkeellä on Karjalan Kongressi. Mutta liikkeellä on myös viranomaisten syytösten kohteeksi joutunut Laatokan Karjala –ryhmä lehtolehtisen jakamisesta.

Stalinin aikaiseen pakkovaltaan jotain muutosta halunneet ihmiset likvidoitiin, kuten Gylling. Vielä 2010 FSB ja syyttäjä nostavat syytteitä ekstremismistä niitä henkilöitä vastaan, jotka etsivät ratkaisua omaan hätäänsä.

Lehtisten jakamisesta tultaneen rankaisemaan useamman vuoden vankeudella. Luulisi tällaisen toiminnan jo herättävän ihmisoikeusjärjestöt toimimaan.

Karjalan palautus ja Karjalan tasavalta

Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttamien alueitten palautuksen, jota kansanomaisesti kutsutaan Karjalan palautukseksi, kytkeminen Karjalan tasavallan tapahtumiin on virheellinen ajatuskuvio. Palautuskysymys ei ole Suur-Suomi –tavoittelua tai Venäjälle kuuluvien alueitten vaatimista.

Palautuskysymys koskee vain Suomelta pakkoluovutettujen alueitten takaisin saamista. Jokaisella ihmisellä on oikeus vaatia häneltä väkivalloin viety omaisuus ja alue takaisin. Alla oleva kartta havainnollistaa alueitten eroavuuden.



Karjalan palautus paljon esillä Neuvostoliitossa ja Venäjällä

Karjalan palautus –kysymys, joka ei ole sama kuin nyt esillä oleva Laatokan Karjala –järjestön lentolehtisen autonomiakysymys, oli esillä jo Neuvostoliiton politbyroossa. Se lähetti Liettuan pääministeri Kazimiera Brunskienen kautta presidentti Mauno Koivistolle viestejä neuvotteluhalukkuudesta. Koivisto ei viestejä noteerannut.

Jeltsinin hallinto lähetti myöskin Koivistolle viestejä valmiudesta neuvotella aluekysymyksistä. Koivisto ei näihin viesteihin tarttunut ja on myöhemmin kieltänyt saaneensa mitään Karjalan palautukseen liittyviä tarjouksia. Tarjouksistahan ei alunperinkään ollut kyse, vaan dipolomaattisista tunnusteluviesteistä. Mitäpä sitä tarjouksia tekemään, kun asenne on äärettömän pelokas ja kielteinen.

Näiden viestien olemassaolon ovat todistaneet mm. tohtori Jukka Seppinen ja aikanaan apulaisulkoministerinä toiminut Andrei Fjodorov.

Suomalaiset eivät 2010-tapahtumien takana

Millään suomalaisella palautukseen liittyvällä organisaatiolla ei ole tiettävästi mitään tekemistä Sortavalassa ja Lahdenpohjassa nyt uudelleen heränneen kansanliikkeen kanssa, joka haluaa autonomisen Karjalan tasavallan liittämistä Suomeen.

Pro Karelia ry on perustettu vasta 1999, joten se ei ole voinut olla mitenkään mukana 1920-luvun tai 1990-luvun tapahtumissa. Eikä se ole osallinen 2010-luvunkaan tapahtumissa, vaikka ihmisoikeuksia kunnioittavana järjestönä esittääkin toivomuksen, että myös Venäjällä noudatettaisiin ihmisoikeusvapauksia.

Sortavalan ja Lahdenpohjan lehtisen käännös

Epävirallinen käännös Sortavalan kohua aiheuttaneesta lentolehtisestä on seuraava:

++ lainaus ja epävirallinen käännös ++

Moukkamaisuus ja rumat sanat kaikkialla! Kouluissa, sairaaloissa, liikenteessä, perheessä! Rikollisuus on sellainen, että me pelkäämme päästää lapsia ulos! Meidän ruokatavaramme ja vetemme ovat vaarallisia. Syntyvyys on laskenut, sairastavuus kasvaa! Me alkoholisoidumme ja tuhoudumme huumeista!

Samalla kun poliitikot ja bisneksen mahtimiehet täyttävät taskunsa rahalla, me – Karjalan kansa – olemme oikeudeton havainnoitsija siitä, miten meidän isänmaatamme varastetaan. Kuinka kauan me voimme kärsiä?

Venäjän federaation valta esitti omaa saamattomuuttaan. Karjalan kansan ei ole pakko kärsiä korruptoituneiden virkamiesten vertikaalin vallan ikeen alla.

Ne lahjusten ottajat ja varkaat pysyvät [vallassa?] vain vain Kremlin hunsvotin avulla. Ainoa keino jäädä eloon – erota Venäjästä, muodostaa vapaa itsenäinen Karjala ja, mahdollisesti, pyytää Suomea ottamaan meidän tasvaltamme Suomen kokonaisuuteen.

Se ei ole vuosien 1939-1945 sodan tuloksien uudelleenkäsittelyä. Ei ole kyse meidän kielestämme ja kansallisylpeydestämme. Kyse on siitä, voimmeko jää eloon vai tuhotaanko meidät asteittain.

Meidän täytyy järjestää kansanäänestys kysymyksistä:

1. Täytyykö Karjalan saavuttaa itsenäisyys Venäjästä? (kyllä/ei)
2. Jos Karjala tulee itsenäiseksi tasavallaksi, täytyykö Karjalan hallituksen pyytää Suomen hallitusta ottamaan Karjala Suomen alueeseen? (kyllä/ei)

Me olemme valmiit noudattamaan kaikkia muodollisuuksia, joita laki vaatii kansanäänestyksen järjestämiseksi. Sanokaa meille, miten te vastaisitte sellaisen kansanäänestyksen kysymyksiin ja voitteko te auttaa meitä järjestämään sellainen kansanäänestys.

2010, tammikuu, Laatokan Karjala

++ lainaus ja epävirallinen käännös päättyvät ++

Lisätiedot: Veikko Saksi

Kommentoi tätä artikkelia
Nimesi tai nimimerkkisi: Sähköpostiosoitteesi (ei pakollinen): Otsikko: Kommentti: Kommentin saa julkaista Kommentti on vain Pro Karelia -toimitukselle
Kirjoita tämä vahvistuskoodi alla olevaan sarakkeeseen.

miten se nyt menikään