[02] Karjalan palautus
[06] Sotasyyllisyys
[16] Historialliset

MUISTITIETO JA HISTORIAN KIPUPISTEET

Elina Makkonen väitteli filosofian tohtoriksi Itä-Suomen yliopistosta 23.01.2010 mielenkiintoisesta aiheesta: Muistitiedon etnografiaa tuottamassa. Tukimuskohteina olivat Kaltimon paperitehtaan yhteisön muistitietohanke ja vastaava hanke Joensuun yliopistossa sekä Jakokosken kyläkirjahanke.

Aihe voi kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta tutkimuksen johtopäätöksiä voidaan soveltaa yhtä lailla niin makro- kuin mikrohistorian tasolla, mikä tekee tutkimuksesta merkittävän tässä historiallisessa tilanteessa.

Makkonen tuo esille käsitteen “neuvoteltu muisti”, joka tarkoittaa yksinkertaisesti rajatun sosiaalisen yhteisön “muistia”, käsitystä menneisyydestä sekä em. asioita koskevien yksittäisten tapahtumien ja asioiden prioriteettijärjestystä. Makkonen puhuu ns. esiymmärryksestä, joka kaikilla yksilöillä on ennen neuvottelutilannetta. Tämä kuvastaa hyvin historian ja menneisyydentutkimuksen subjektiivista luonnetta.

Kollektiivisella muistilla tarkoitetaan Makkosen mukaan yhteiskunnan “muistia” laajemmalti. Kollektiivinen muisti syntyy myös neuvottelun tuloksena.

Kollektiivinen muisti voidaan kokea yhteiseksi, mutta sekin on syntynyt tiettyjen henkilöiden, tutkijoiden tai erilaisten lähteiden neuvottelun tuloksena. Suomalaisille on pitkään annettu kanonisoituja selityksiä siitä, miksi Karjalan palautus ei olisi kannattavaa tai Neuvostoliiton rikoksia valtioiden suvereniteettia tai ihmisyyttä vastaan ei tule nostaa esille.

Tässä tulee esiin tilanteen “neuvottelijoiden” (yhteiskunnan sosiaalis-poliittinen eliitti) prioriteettijärjestys: ensin oma valta ja sen turvaaminen, sitten vasta oikeuden toteuttaminen.

Myös mm. kaunokirjallisuus ja media toimivat neuvottelijoina, joten on tärkeää, että nekin esittävät entistä monipuolisempaa näkökulmaa asiaan. Kaunokirjallisuuden puolella suomettuneisuutta on rikkonut ilahduttavalla tavalla muun muassa Sofi Oksanen.

Suomalaiset ovat hyvin valikoivia siinä, mitä he muistavat, ja etenkin tällainen valikoivuus on yleistä Suomen valtionjohdolla. Karjala, Neuvostoliiton rikokset ja aggressiivinen hyökkäys unohdetaan, mutta suomettumisen ajan mantrat muistetaan varsin hyvin.

Muistetaan, kuinka ystävällinen Veli Venäläinen toi Suomeen sananvapauden ja hyvinvoinnin, vaikka esimerkiksi Suomen elintaso oli huomattavasti korkeammalla tasolla 1930-luvun lopulla ennen sotia kuin vielä 1960-luvullakaan.

Yksi Makkosen väitöskirjan johtopäätöksistä on, että neuvottelu asioiden osalta jatkuu ns. virallisen neuvottelun (Makkosen tutkimusaiheessa julkaisun kirjoittaminen) jälkeenkin. Tänä päivänä kyseenalaistetaan niitä käsityksiä, jotka suuret ikäluokat ovat oppineet kouluissa 1960-70-luvuilla.

Mietitään vielä kerran, onko kaikki todella niin mustavalkoista tai hämärää suhteessa Neuvostoliittoon ja sen perijävaltioon Venäjään, vai voisiko tosiasiat tunnustaa ja lähteä rakentamaan yhteistyötä luottamuksen pohjalta.

Lienee myös luonnollista, että kun vanhoja, totuuksina pidettyjä asioita kyseenalaistetaan ja sille on vieläpä pätevät perusteet, joutuvat "edelläkävijät" aggressiivistenkin hyökkäysten ja mustamaalauksen kohteeksi.

Koska menneisyyden tulkinnat muuttuvat koko ajan ja niistä neuvotellaan, mikä on nyttemmin todistettu tieteellisesti, on tärkeää, että suomalaiset heräävät puolustamaan omaa, tieteellisesti todistettavaa, mahdollisimman objektiivista näkemystään totuudesta, joka voidaan historiantutkimuksella ja toimivalla sekä monipuolisella lähdekritiikillä saavuttaa.

Jukka Tarkan tulkinnoista koskien sotasyyllisyyttä neuvotellaan parasta aikaa, mikä on aiheellista, sillä Tarkka käytti ainoastaan silloisen presidentti Urho Kekkosen hyväksymää lähdeaineistoa.

Karjalan palautusta koskevia mantroja tulee kyseenalaistaa entistä asiallisemmin, mutta samalla voimallisemmin, jotta näkökulma otetaan vakavasti keskustelussa, ja jotta sitä ei voida enää kieltää provokaation pelolla.

Historiasta neuvotellaan parasta aikaa - tiedämme olevamme oikealla asialla murtaessamme tabuja ja nostaessamme Karjala-kysymyksen keskusteluun niin historiantutkimuksen, juridiikan kuin talouskannattavuuslaskelmien puolesta. Miksi emme toisi näitä asioita esille?

Kommentoi tätä artikkelia
Nimesi tai nimimerkkisi: Sähköpostiosoitteesi (ei pakollinen): Otsikko: Kommentti: Kommentin saa julkaista Kommentti on vain Pro Karelia -toimitukselle
Kirjoita tämä vahvistuskoodi alla olevaan sarakkeeseen.

Hyvää työtä, tätä jo kaivataan.

Teologian tohtorit?

Tohtorin historiantulkinnat ontuvat pahasti

Hassu tapaus

Terveisiä Tampereelle

Mikä mikä maa ja monta persoonaa

Mitä mantroja?

Historian 'olemisesta'

Mielenkiintoista!

Missä neuvotellaan?